• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 29 ) 2012

Pohjanmaan luontomaisema

Muinaiset kalliot, meteoriittikraatterit, ainutlaatuiset moreenit ja maanpinnan kohoaminen

Otteita kirjoittamattomasta kirjasta

Johdanto

Pohjanmaa on ollut minulle, maantiedon ja ympäristötieteiden tohtorille suuri löytö siitäkin huolimatta, että täältä puuttuvat valtavat, koko maailman tuntemat luontomuistomerkit ja kulttuuriperintökohteet. Merenkurkun saaristoa ei voida verrata Galapagossaariin eikä Vaasa ole Mykeenan veroinen, mutta silti tämä seutu on ainutlaatuinen. Pohjanmaa houkuttelee harvinaisilla luonnon erikoisuuksillaan, tärkeillä historiallisilla tapahtumapaikoilla ja ilmiöillä, elävällä kansanperinteellä sekä kaikkia kulttuurin ja arkipäivän aloja koskevalla, huipputasolle kehittyneellä nykyaikaisuudellaan.

Venäjältä saapuneet tietävät kuitenkin hyvin vähän tästä seudusta. Internetin tietoihinkaan ei sovi luottaa. Vaasasta ja Pohjanmaasta kertova venäjänkielinen tieto on todella köyhää, viskeltynä eri sivustoille ja sitä tarjoillaan nykyajalle tyypilliseen, äitelään, hajuvedellä ja sokerikuorrutuksella höystettyyn tyyliin. Useimmista rannikon taajamista ei löydy mitään tietoa venäjän kielellä. Keskustelupalstoilla matkailijat kyselevät kulkeeko 8-tie merenrantaa pitkin, löytyy negatiivista palautetta Vaasasta ja sen seudusta (”ei mitään huomionarvoista”) ja niin edelleen. Toisin sanoen: Villi länsi.

Kuitenkin tästä seudusta on saatavilla paljon monipuolista tietoa, joka on kirjoitettu mielenkiintoisesti, ammattitaitoisesti ja silti yleiskielellä, jota tavallisenkin ihmisen on helppo ymmärtää. Tosin, se on kaikki suomeksi. Suomalaisten avointen tietolähteiden ja omien kokemusteni perusteella tarjoan kaikille venäläisille isänmaanystävilleni arvioitavaksi pieniä osia vielä kirjoittamattomasta kirjastani, joka kertoo Pohjanmaan eli Österbottenin luonnosta.

Tavallinen ihminen ajattelee aikaa ajanjaksoina, joihin sisältyy mennyt aika, nykyisyys sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Se kaikki mahtuu muutamaan vuosikymmeneen. Historioitsija tarkastelee menneisyyttä satojen ja tuhansien vuosien ajanjaksoina. Geologi arvioi tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet miljoonia ja miljardeja vuosia sitten. Historioitsijat ja geologit, jotka tutkivat menneisyyttä yrittävät kurkistaa tulevaisuuteen menneisyydestä saamiensa tietojen perusteella. Jotkut heidän ennustuksistaan ehkä toteutuvatkin, varsinkin, kun maapallollamme on paikkoja, joissa nämä eri aikojen aikavyöhykkeet yhdistyvät eli geologisesti merkittävät tapahtumat tapahtuvat suoraan silmiemme edessä, yhden sukupolven aikana. Yksi tällainen paikka on Suomen länsirannikko, tarkemmin sanottuna Pohjanmaa.

Kaksinkertainen pohja – perustietoa kallioista

Suomalainen nimi Pohjanmaa sekä ruotsalainen nimi Österbotten tarkoittavat pohjaista maata, mikä viittaa siihen, että maa-alue on entistä merenpohjaa, joka on noussut näkyviin maan kohotessa merenpinnan yläpuolelle. Ensisijaisesti se on siis pohjaa. Entä toiseksi? Sekin löytyy jalkojemme alta – kallio, joka on joskus muinoin ollut suurten vuorien perustaa.

Kun tarkastelemme Suomen nykyisiä pinnanmuotoja, erityisesti Pohjanmaan tasankoa, on vaikeaa uskoa, että nämä maanpinnanmuodot ovat syntyneet lukuisten suurten ja pitkäaikaisten geologisten prosessien seurauksena. Tosin ne ovat syntyneet hyvin, hyvin kauan aikaa sitten. Baltian kilpi, jonka päällä lähes koko Skandinavia lepää, Karjala ja venäjänpuoleinen Kuolan niemimaa mukaan luettuna, kuuluu planeettamme vanhimpiin alueisiin, johon on muodostunut pääasiassa graniittia sisältävä mantereinen maankuori. Tämä kivilaji on ominainen vain maapallolle; sitä ei ole vielä löydetty avaruudesta tai muilta planeetoilta. Maankuoren ikä on täällä 3,5–1,2 miljardia vuotta. Suomen itä- ja pohjoisosissa on ollut korkeita vuoria, jotka ovat muodostuneet muutamissa vaiheissa noin 1 mrd vuoden aikana, n. 2,8–2,7 tai 1,9–1,8 mrd vuotta sitten. Maan länsiosa, nykyinen Pohjanmaa muodostui myöhemmin, noin 1,57 mrd vuotta sitten aktiivisen vulkaanisen toiminnan ja graniittimagman kerääntymisen seurauksena. Myöhempinä ajanjaksoina geologiset prosessit ovat kehittyneet rauhallisemmin. Vuoristot ovat hajonneet. Vesi, jäätiköt ja tuuli ovat keränneet rapautunutta maa-ainesta sopiviin paikkoihin. Jäljelle jääneet hauraat kohdat ovat joutuneet korkean lämpötilan ja paineen alle, murtuneet ja peittyneet magmalla eli diabaasilla ja graniitilla. Sitten ne ovat taas sortuneet, sulaneet ja taas kivettyneet.

Tästä nouseekin kysymys: miksi puolentoista miljardin vuoden aikana kaikki kivet eivät pyyhkiytyneet kokonaan pois ja joutuneet meren pohjaan? Eroosion takia Suomesta huuhtoutui pois yksinomaan muutama miljoona kuutiokilometrejä kiviainesta. Ihmismielen on vaikeaa käsittää tällaisia määriä. Suomen nykyiset kalliot ovat muinaisten vuorten ”juuria” tai ”pohjia” ja niiden syvä perusta, joka 1,5–2,5 mrd vuotta sitten oli maan pinnalla, sijaitsee nyt noin 15 km syvyydessä tai jopa syvemmällä. Baltian kilpeä ei turhaan kutsuta kilveksi. Muinoin suuria johtajia oli tapana ylistää, hurrata ja kannattaa nostamalla heidät kilven päälle. Sama tilanne koskee myös mantereisia kilpiä. Ne eivät ole vain vanhimpia geologisia muodostelmia vaan myös kaikkein vakaimpia. Niiden tärkein ominaisuus liittyy siihen, että ne nousevat tektonisten prosessien vaikutuksesta jatkuvasti ja hitaasti (keskimäärin 1–3 mm/v) koko olemassa olonsa ajan.

Pohjanmaa on noussut nykyisen maan pinnalle yli miljardi vuotta sitten maan kuumassa ytimessä tapahtuneiden tapahtumien seurauksena. Jos esimerkiksi kävelemme rantakallioilla, voimme ihailla niillä olevia monimutkaisia migmatiitti kuvioita, nähdä oikukkaaseen tanssiin jähmettyneitä, valkoisia ja vaaleanpunaisia kvartsikristallien ja maasälvän juovien kiemuroita tumman, eri aineksista sekoittuneen kivilajin päällä, joka on joskus ollut graniittia, rantahiekkaa tai savea.

Graniitteja voidaan pitää yhtenä ”nuorimmista” kvartsia sisältävistä syväkivilajeista. Suomen länsiosissa tavataan erityisen paljon ainutlaatuisia graniitteja: Ahvenanmaalla esiintyy tunnettua rapakivigraniittia, joka nimensä mukaisesti on rapautuvaa ja heikkoa kiveä, joka sään vaikutuksesta murenee karkeaksi kivimurskeeksi. Pohjoisemmalta Pohjanmaalta löytyy vaasalaista harmaata graniittia, joka kivilajikuvauksen mukaan ei ole graniittia vaan sen lähisukulainen, isorakeinen granodioriitti, jonka maasälpäkiteet saattavat olla jopa tulitikkuaskin kokoisia. Vaasalaisessa graniitissa voidaan jopa joskus havaita runsaasti tumman viininpunaisia almandiini granaatin kiteitä, jotka voivat olla karpalon tai jopa suuren kirsikan kokoisia. Viime vuosina vaasalaista graniittia on alettu yhä enemmän käyttää kaupungin arkkitehtuurissa.

Sjöderfjärdenin meteoriittikraatteri

Viimeisten puolentoista miljardin vuoden verrattain rauhallinen mannerlaattojen liikehdintä ei vielä takaa sitä, etteikö näin rauhallisessa paikassa voisi tapahtua katastrofeja. On olemassa myös taivaallisia tai lähinnä avaruudesta tulevia ilmiöitä, jotka meteoriittien ja asteroidien muodossa voivat pudota maahan ja aiheuttaa valtavia seurauksia, jotka ovat suoraan verrannollisia pudonneen taivaankappaleen kokoon ja vauhtiin. Silloin, kun Pohjanmaa ja koko Skandinavia ajelehtivat maan vaippaa pitkin päiväntasaajan tienoolla, se oli lämmintä meren matalikkoa, jolle putosi valtava meteoriitti tai pieni asteroidi, joka oli halkaisijaltaan noin 300 m. Laskelmien mukaan taivaankappaleen nopeus on ollut vähintään 100 000 km/h (30 km/s), minkä johdosta putoamispaikkaan muodostui yli 300 m syvä ja halkaisijaltaan yli 6 km:n kokoinen kraatteri. Tämä tapahtui noin 520 milj. vuotta sitten, kambrikauden huipulla. Siihen aikaan maassa oli ollut elämää jo 20 milj. vuotta. Vanha, selkärangattomien eläinten valtakausi alkoi jo taittua ja monimutkaisempien eliömuotojen, olentojen ja ekosysteemien kehittyminen oli alkanut. Meteoriitin putoamisen jälkeen kraatterin pohja täyttyi jälleen merivedellä ja sen ajan yleisimmät eläimet, trilobiitit, palasivat alueelle. Trilobiitit ovat sukupuuttoon kuolleita eläimiä, jotka muistuttivat nykyisiä molukkirapuja. Niiden kitiinisten panssarien painaumat ovat auttaneet tapahtumien ajoitusta. Kraatterin pohjan kambrikautinen savipatja on n. 200 m paksu. Sen päällä on viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana kertyneitä jääkausien aikaisia nuoria kerrostumia.

Paljon tämän tapahtuman jälkeen, vain kaksisataa vuotta sitten, ihmiset alkoivat asuttaa kraatterin reuna-alueita ja ihmetellä sen epätavallista muotoa. Kraatterilla on ruotsalainen nimi Sjöderfjärden, mikä tarkoittaa vain ’Eteläinen lahti’. (Menen vähän asioiden edelle, mutta täytyy sanoa, että täkäläinen paikannimistö on aika hauskaa, kuten lähes kaikkialla. Esimerkiksi tunnettu pohjalainen kylä Björköby tarkoittaa Koivusaaren kylää. (björk – koivu, ö –saari, by – kylä). Venäläiseen korvaan nimi kuulostaa aika romanttiselta). Nimi siis kuvailee kohdetta – vielä muutama sata vuotta sitten tällä paikalla oli meren lahti. Sitten meri vetäytyi pois ja lahti muuttui suoksi, joka kuivattiin 1920-luvulla. Kyseessä oli sen ajan suurin pohjoismainen ojitusprojekti. Nyt kraatteria voi ihailla sen koko komeudessaan kraatterin pohjoispuolella olevalta mäeltä, jonka huipulle on rakennettu näkötorni. Kraatteri näyttää jättiläismäiseltä lautaselta, jossa on kapeista pelloista muodostuvia geometrisiä kuvioita ja jonka kohoavia reunustoja koristaa metsäinen reunus. On hämmästyttävää, että vielä 520 miljoonan vuoden kuluttua kraatterin reunat ovat vielä selkeästi havaittavissa. Sanon tämän sen takia, että viimeisten puolen miljoonan vuoden aikana kilometrien paksuiset jäämassat ovat useaan kertaan siloittaneet armottomasti juuri tätä aluetta. Kyseessä ei ole Suomen suurin meteoriittikraatteri, mutta monien mielestä se on kaikkein kaunein.

Sjöderfjärdenin kraatterissa ei ole vain peltoja. Sinne on tehty myös museo ja observatorio, jossa halukkaat voivat pientä pääsymaksua vastaan ihastella teleskoopilla tähtitaivasta ja ilmaiseksi tutustua ajan kulkuun maailman luomisesta aina tähän päivään asti. Kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, saa ihan ilmaiseksi ihastella, miten tuhannet kurjet pysähtyvät ohikulkulennollaan kraatteriin. Lintuharrastajien iloksi paikalle on rakennettu näköalatasanne.

Lappajärven meteoriittikraatteri

Pohjanmaan seutua on ”siunattu” suurilla meteoriiteilla kaksi kertaa. Nyt kerron Etelä-Pohjanmaasta, vain 120 km Söderfjärdenin kraatterista etelään, jossa sijaitsee Lappajärvi. Järvi on muodostunut Suomen suurimman tunnetun meteoriitin putoamispaikalle. Avaruudesta pudonnut kivi on ollut halkaisijaltaan n. 400 m ja se muodosti rengasmaisen kuopan, jonka halkaisija oli 23 km ja syvyys yli 150 m. Tämä tapahtui noin 71 milj. vuotta sitten, liitukauden loppupuolella. Seudun eläimistölle seuraukset olivat paljon pahemmat kuin lähistölle aikaisemmin pudonneen meteoriitin aikaan. Liitukauden loppupuoli oli elämän kehityksen kulta-aikaa. Silloin maassa oli vielä dinosauruksia, oli ruohoa ja muita kasveja. Monet sen aikaiset hyönteiset eivät ole muuttuneet lainkaan meidän päiviimme mennessä. Silloin lenteli jo muinaisia höyhenpeitteisiä lintuja ja nisäkkäät olivat jo valmiita valloittamaan maailman. Meteoriitin iskuvoiman on arveltu olleen n. 80 Gt, mikä vastaisi n. 80 mrd tonnia TNT räjähdettä. (Asian havainnollistamiseksi kuvittele 1x1 km leveä ja 90 km korkea torni TNT:tä.) Kaikki elämä tuhoutui 200 km säteeltä ja voimakas iskuaalto tappoi kaikki eläimet 350 km säteellä räjähdyksen keskuksesta. Tuhovoima oli tunnettavissa vielä 650 km:n päässä, mutta todennäköisesti se ei ollut enää niin tappava eläimille.

Geologiset tutkimukset vahvistivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että Lappajärvi on muodostunut metoriitin kraatteriin. Järven saaristoissa ja ympärillä esiintyvät epätavalliset kivilajit kuuluvat vulkaanisiin kivilajeihin. Maailmasta ei ole löydetty vastaavanlaisia vulkaanisia kivilajeja. Näitä kiviä löytyy muun muassa Kärnänsaaren kallioilta. Tehtyjen tutkimusten ja saatujen tietojen perusteella geologit alkoivat jo 1950-luvulla kannattaa teoriaa, jonka mukaan järvi olisi syntynyt meteoriitin putoamisesta aiheutuneeseen kraatteriin. Vuonna 1976 asia vahvistui lopullisesti. Tärkeimpinä todisteina ovat olleet ainutlaatuiset kivilajit: kärnäiitti (impaktiitti) ja sueviitti. Lappajärven sueviitista on löytynyt myös pieniä timantin palasia, joiden syntyminen edellyttää aina hiiltä sekä valtavaa painetta ja kuumuutta.

Lappajärveä kutsutaan Suomessa Etelä-Pohjanmaan Koliksi, millä on haluttu verrata alueen kaunista maisemaa Pohjois-Karjalan Pielisjärven länsirannan tuntureilta avautuvaan maisemaan. Koli on Suomessa eräänlainen kauniin kansallismaiseman mittapuu, jossa jokaisen itseään kunnioittavan suomalaisen tulisi käydä, vähän niin kuin japanilaisille Fuji-vuoret tai Mekka muslimeille.

Miljoonien vuosien aikaiset ilmastonvaihtelut, eroosio, rapautuminen ja jääkaudet ovat silottaneet kraatterin alkuperäiset muodot. Nyt kraatterin halkaisija on 17–35 km ja 150 m syvyydestä on jäljellä vain 37,3 m syvä järvi. Korkein Lakeanharju kohoaa 106 m järven pinnan yläpuolelle. Sitä pidetään kraatterin rengasmaisen reunan jäänteenä.

Täytynee todeta, että Pohjanmaalta, kuten koko Fennoskandinavialtakin puuttuu tavallisimmat geologiset todisteet viimeisten satojen miljoonien vuosien ajalta. Vain valtavien meteoriittien syöksyn jättämät kraatterit ovat kyenneet jättämään havaittavia jälkiä ajan kulusta. Kuten jo totesinkin, Baltian kilpi kohoaa koko ajan ja eroosio kuluttaa sen pintaa pyyhkien pois sen, mikä on maanpinnan nousun myötä kasvanut tasaten näin syntyneet muutokset ja pitäen alueen meren ja suurten järvien reunustamana ”ikuisena kalliotasanteena”. Suurimmiksi muinaisten aikojen todisteiden tuhoajiksi voi kuitenkin kutsua mannerjäätiköitä. Jääkausien mannerjäät ovat repineet, sekoittaneet ja siirtäneet menneiden aikojen maakerroksia satoja kilometrejä ja muokanneet kaikki aikaisemmat maan muodot uuteen uskoon. Mutta se on jo eri tarina, jonka ansiosta Pohjanmaalle on muodostunut ainutlaatuisia luontokohteita ja ilmiöitä.

Viktor A. Kolomytsev,
maantiedon ja ympäristötieteiden tohtori, Vaasa

Artikkelin lähteenä on käytetty seuraavia sivustoja
www.kvarkenguide.org/geologien.html,
www.merenkurkku.fi, www.geologia.fi,
www.ymparisto.fi
www.sll.fi/pohjanmaa/vaasa/luonto

Suomennos: Päivi Nironen

Siirry ylös