2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 4 (30)


№ 3 (29)


№ 2 (28)


№ 1 (27)

№ 4 ( 30 ) 2012



Stressistä ja joulusta…

”Opettaja, stressi!” sanoi muuan oppilaani suomen kielen kurssilla, kun ilmoitin, että huomenna on koe. ”Minulla on työstressiä”, sanoo mieheni melkein joka ilta, ottaa jääkaapista oluen ja avaa tietokoneelta taas jonkin räiskimispelin. Stressistä on tullut erottamaton osa nykyelämää. Stressaamme työasioista, liikenneruuhkista ja asuntolainasta. Ihminen, joka ei stressaa, ei ikään kuin elä ollenkaan. Tai hän elää jotenkin väärin.

Stressiähän voi olla monenlaista. Tuskinpa kaukaiset mammuttien ja sapelihammastiikereiden keskellä eläneet esi-isämme, jotka eivät aina tienneet, mitä syövät seuraavana päivänä, selvisivät kokonaan ilman stressiä. Lyhytkestoinen stressi, joka aiheuttaa voimakkaan adrenaliinisyöksyn, voi olla jopa hyväksi. Liian rauhallinen, ennalta arvattava ja stressitön elämä olisi mielestäni tylsänlaista.

Ongelmia tulee, jos ihminen on jatkuvan paineen alla, kun stressitilassa tulee pysyvä olotila. Burn out on yksi nykymaailman ”muotisairauksista”. Ihminen ikään kuin palaa loppuun työssään. Palaa loppuun siinä määrin, ettei voimia riitä enää mihinkään. Tämä on tietenkin aivan ääriesimerkki. Kuitenkin ihminen, joka on jatkuvassa, loputtomalta näyttävässä stressitilassa, ei voi olla reagoimatta siihen. Jotakuta vaivaavat ainaiset kivut – milloin särkee päätä, milloin kolottaa selkää, milloin viiltää vatsaa. Elimistö on usein isäntäänsä viisaampi ja yrittää näin antaa merkin: pysähdy, vedä henkeä! Joku palkitsee itseään rankan päivän jälkeen jollain makealla, joku alkoholilla, joku tupakalla…

Mutta minäpä olen miettinyt, voiko nykymaailmassa elää jotenkin minimistressillä. Enkä puhu nyt mistään ”guruista”, jotka ovat oivaltaneet meditaation salaisuudet tai jotain, vaan meistä, sinusta ja minusta, tavallisista kuolevaisista. Sanotaan, että jos et voi muuttaa asiaintilaa, yritä muuttaa asennettasi siihen. Kyllä, nykymeno on kiireistä ja informaatiotulva on iso. Kyllä, työmarkkinatilanne on sellainen, että töitä on vaikea löytää, ja löytämäsikin työ on yleensä määräaikaista. Kyllä, sosiaalinen paine on suuri. Entä jos katsotaan tilannetta eri kantilta? Meistä suurimmalla osalla on kuitenkin katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa. On läheisiä ihmisiä. On jotain, minkä vuoksi kannattaa herätä aamulla.

Pian on joulu. Mutta eikö olekin ihmeellistä, että tästä valon ja ilon juhlasta on tullut monille meistä stressin aiheuttaja? Täytyy lähettää kortteja, ostaa kasa lahjoja, tehdä ruokaa… Ja vielä joulusiivous siihen päälle! Ja sitten vielä töissä on juuri vuoden lopussa yleensä hirveä hässäkkä. Ja vielä… Seis! Joulu on yhteisymmärryksen ja rauhoittumisen aikaa. Aikaa, jolloin voi pysähtyä ja hengähtää. Olla läheisten ihmisten kanssa. Käydä sukulaisten ja tuttujen luona. Lukea hyviä kirjoja. Eikä ole ollenkaan tärkeää, mitä annat joululahjaksi, koska paras lahja olet sinä itse, sinun aikasi ja huomiosi. Ilman mitään stressiä!

Lumista joulua teille, rakkaat lukijamme! Ja onnellista uutta vuotta!

Teksti: Svetlana Sivil
Suomennos: Tiia Moilanen

Siirry ylös