2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 |  2008 |  2007 | 


№ 10 (53)


№ 9 (52)


№ 8 (51)


№ 7 (50)


№ 5-6 (48-49)


№ 4 (47)


№ 3 (46)


№ 2 (45)


№ 1 (44)

№ 10 ( 53 ) 2009

Jyväskylän ihmisiä ja elämää autonomian alusta nykypäivään

ET-lehdessä toukokuussa 2009 julkaistussa artikkelissa historian professori Nils Erik Villstrand kysyy leikkisästi: ”Entä jos Ruotsi olisi voittanut? Olisiko pullassa enemmän voita? Olisimmeko me muodikkaampia? Laulaisimmeko perinteisiä ruotsalaisia snapsilauluja? Ja olisivatko IKEA ja ABBA meidän?” Vastaukset voivat olla erilaisia, mutta tärkeintä jokaiselle maalle on se, että se voi kukoistaa ja kehittyä tehden rauhassa yhteistyötä naapurimaiden kanssa.

Miten Suomen autonomian vuodet heijastuivat Jyväskylän kehitykseen? Miten koulutusjärjestelmä, talous ja kulttuuri alkoivat kehittyä kaupungissa, joka tunnetaan Suomen Ateenana? Lähtekäämme aikamatkalle aivan alkuun saakka eli vuoteen 1837, jolloin Jyväskylä ja sen 189 asukasta saivat kaupunkioikeudet. Artikkelissa on hyödynnetty Jyväskylän kotisivuilla olevaa Aikamasiinaa, joka kertoo havainnollisesti kaupungin historiasta.

Aikajanaa askeltaen

1837 – Nikolai I allekirjoitti Jyväskylän kaupungin perustamiskirjan maaliskuun 23. päivänä; ensimmäiset porvarioikeudet myönnettiin yhdeksälle henkilölle.
1838 – huhtikuun 4. päivänä syntyi ensimmäinen paljasjalkainen jyväskyläläinen, Johan Gustav Sund; samana vuonna Erland Streng sai ravintoloitsijan oikeudet.
1839 – ensimmäinen piirilääkäri nimitettiin virkaan.
1841 – kaupunkiin avattiin postikonttori.
1842 – ensimmäinen suomenkielinen säästöpankki aloitti toimintansa.
1846 – kauppias Peter Smirnoff perusti Jyväskylän raittiusseuran.
1847 – piirilääkäri Wolmar Schildt toi ensimmäistä kertaa esiin ajatuksen siitä, että Jyväskylään pitäisi perustaa yliopisto.
1849 – Christian Hobin aloitti apteekkitoiminnan; Rantapuisto sai alkunsa, kun Hobin sai luvan vuokrata maata säätyläisten kävelypuistoa varten.
1851 – Kruunun viljamakasiini valmistui.
1852 – biljardisali avattiin.
1855 – Päijänteen ensimmäinen höyrylaiva, Suomi, saapui Jyväskylän satamaan; Jyväskylän komppania lähti Krimin sotaan (1853–1856).
1856 – ensimmäinen korkea-arvoinen vieras, Suomen kenraalikuvernööri Fredrik von Berg kävi kaupungissa tarkastuskäynnillä.
1858 – ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu, Yläalkeiskoulu eli lyseo aloitti toimintansa.
1862 – maistraatti kokoontui ensimmäisen kerran ja kaupungin ensimmäiseksi pormestariksi valittiin Jakob Krank.
1863 – Jyväskylän seminaari aloitti toimintansa; kaupungissa oli 1 000 asukasta ja kaikki ensimmäiseen asemakaavaan kuuluvat tontit oli myyty.
1864 – ensimmäinen kaupunginsaarnaaja (kirkkoherra) G. O. Schöneman aloitti työnsä; kaupungin ensimmäinen lehti, Koti ja koulu alkoi ilmestyä; maamme ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu aloitti toimintansa.
1865 – kaupungin ensimmäinen kivitalo valmistui Kauppakatu 17:än; esitettiin ensimmäiset suomenkieliset näytelmät; Rantapuistoon avattiin ensimmäinen kylpylaitos Kaivohuone (paloi vuonna 1868).
1866 – paakari Johan Sund sai oikeuden avata ensimmäisen konditorialiikkeen, kaupungin ensimmäinen asukas oli siis varttunut aikuiseksi!
1868 – lehtori Rafael Hårdh avasi ensimmäisen valokuvausliikkeen.
1869 – perustettiin Esplanadi eli Lounaispuisto, johon istutettiin 150 lehtipuun tainta.
1871 – Keski-Suomi-lehti ilmestyi ensimmäisen kerran; Jyväsjärvellä pidettiin ensimmäiset soutukilpailut (415 metrin matka soudettiin 1,39 minuutissa).
1874 – Kankaan paperitehdas aloitti toimintansa Lohikoskella; kansanvalistusseuran syntysanat lausuttiin Jyväskylässä; ravintola Seurahuone avattiin.
1875 – sähkölennätin aloitti toimintansa; kaupunkiseurakunta perustettiin.
1878 – ensimmäinen puhelu: kauppias Helminen soitti Jyväskylästä Muurameen.
1879 – punatiilisten seminaarirakennusten rakentaminen alkoi; kunnallinen väkijuomien myyntiyhtiö Jyväskylän Anniskelu Osakeyhtiö perustettiin.
1880 – musiikkiseura järjesti ensimmäistä kertaa oopperanäytöksen, jonka ohjelmassa oli Rakkaus ja kuolema -ooppera; kaupunkiseurakunnan uusi tiilikirkko vihittiin käyttöön.
1882 – alettiin pitää jokavuotisia karjamarkkinoita.
1884 – Suomen ensimmäiset Laulu- ja Soittojuhlat pidettiin Lounaispuistossa.
1885 – puhelinkeskus alkoi toimia osoitteessa Kauppakatu 4.
1887 – Jyväskylässä pidettiin ensimmäiset hiihtokilpailut; A. Fredriksonin hattutehdas aloitti ensimmäisenä hattujen tekemisen Suomessa; Harjulle avattiin puusta rakennettu näkötorni, jossa oli kahvila.
1888 – pidettiin Jyväskylän työväenyhdistyksen perustava kokous.
1897 – rautatie tuli kaupunkiin Jyväskylä–Haapamäki-rataosuuden valmistuttua.
1898 – perustettiin Jyväskylän–Päijänteen-laivaosakeyhtiö.
1899 – Seurahuoneella järjestettiin kaupungin ensimmäinen elokuvaesitys; mieskuoro Sirkat perustettiin; arkkitehti K.V. Reiniuksen suunnittelema Kunnallistalo rakennettiin.
1900 – pystytettiin ensimmäinen ulkoilmaveistos, joka on omistettu kulttuurin ja koulutuksen merkkihenkilölle Uno Cygnaeukselle.
1902 – kunnalliset sähkövalot syttyivät Jyväskylässä.
1905 – ensimmäinen auto ilmestyi katukuvaan.
1907 – avattiin ensimmäinen elokuvateatteri Maat ja kansat.
1908 – Jyväskylän merimieskoulu perustettiin (toimi vuoteen 1918 saakka).
1912 – W. Schaumanin Faneeritehdas aloitti tuotantonsa Lutakossa; vesilaitos aloitti toimintansa.

Huomattavia historian henkilöitä

Olemme seuranneet autonomian ajan ensimmäistä vuosisataa Jyväskylän historiassa seuraaviin merkittäviin tapahtumiin saakka: ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous ja Suomen kansalaissota.

Nyt laajennamme kuvaa kaupungin elämästä ja kehityksestä tarkastelemalla sitä Jyväskylässä asuneiden ihmisten historian kautta. Keitä olivat nämä suurenmoiset merkkihenkilöt, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan ja tuoneet mainetta kaupungillemme?

Majuri Carl Rosenbröijer (1762–1832) teki vuonna 1823 Laukaan pitäjänkokouksessa pitämässään puheenvuorossa aloitteen Jyväskylän kaupungin perustamiseksi. Rosenbröijer oli Jääskelän tilaa isännöinyt aatelismies, joka piti visusti kiinni omasta arvostaan. Hän ei halunnut tulla haudatuksi tavallisen kansan keskuuteen kaupungin hautausmaalle, vaan rakennutti kartanonsa läheisyyteen perheelleen hautakappelin, joka on nykyään Keski-Suomen museon hoidossa.

Gustav Wekman (1800–1868) sai vuonna 1829 Pietarissa kultaseppämestarin arvonimen. Hän osasi vieraita kieliä ja hän oli matkustellut monissa maissa. Wekmanista tuli kaupungin alkuaikojen huomattavin porvari, ja hänet valittiin järjestysoikeuden jäseneksi, kaupunginviskaaliksi ja kestikievarinpitäjäksi. Viskaalina hänellä oli oikeus saada osa palkkiostaan maksettaviksi tuomituista sakoista. Omassa leipätyössään kultaseppämestari loi ainutlaatuisia hopeaesineitä, kuten esimerkiksi suurikokoisia sokerikkoja, pikareita, ehtoollismaljoja sekä myös pöytähopeita.

Wolmar Schildtistä (1810–1893) on sanottu osuvasti, että vuoteen 1880 saakka kaupungissa ei ollut yhtään hyödyllistä aloitetta, johon hän ei olisi osallistunut tai jota hän ei olisi tukenut. Hän organisoi ja johti ensimmäisen Säästöpankin toimintaa. Hän esitti idean paperitehtaan perustamisesta Lohikoskelle (muuten, vuonna 1976 tehtaalla vieraili Englannin kuningatar Elisabeth II). Schildt kirjoitti artikkeleita ja hän oli Kansan Lehden toimittaja. Hänen haaveitaan – yliopiston perustaminen Jyväskylään ja Keski-Suomen läänin muodostaminen – pidettiin aikanaan epärealistisina, mutta myöhempi aika osoitti päinvastaista.

Johan Parviainen (1834–1900) oli eräs Jyväskylän huomattavimmista liikemiehistä. Hän harjoitti mm. puutavara- ja viljakauppaa sekä laivanvarustusta. Vuosisadan lopulla hän keskittyi enemmän puutavarateollisuuteen ja Parviaisen teollisuuslaitoksia alettiin sijoittaa asumattomalle Säynätsalon saarelle. Parviainen sai ensimmäisenä jyväskyläläisenä kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1884.

Julius Johnson (1845–1923) oli monipuolinen liikemies, valtuustomies ja tilanomistaja. Hänen rahalahjoituksillaan perustettiin yleinen sairaus- ja hautausapurahasto ja rakennettiin Taulumäen kirkko vuonna 1885.

Suomalaisen kulttuurin ja koulutuksen kehto

Koko Suomen mittakaavassa Jyväskylä tunnetaan ”suomalaisen kulttuurin ja koulutuksen kehtona”. 1850-luvulta lähtien kaupungissa avattiin oppilaitoksia, jossa opetusta annettiin suomen kielellä. 1800-luvulla suomen kirjakieli ei vielä ollut kovin rikasta ja monipuolista, ja suomalainen eliitti puhui ruotsia. Wolmar Schildt oli merkittävä suomalaisuuden ja suomen kielen edistäjä. Hän kehitti monia uudissanoja ja etsi korvikkeita ruotsalaisille sanoille. Suomenkielisen opetuksen ansiosta suomenkielinen kulttuuripiiri alkoi vähitellen laajentua.

Kansalliseepos Kalevalan kerääjä Elias Lönnrot (1802–1884) vertasi kerran ystävälleen W. Schildtille lähettämässään kirjeessä Jyväskylää muinaiseen Ateenaan ja nimitti kaupunkia vertauskuvallisesti ”Suomen Ateenaksi”, eli tieteen ja taiteen keskukseksi. Siitä legenda sai alkunsa...

Keski-Suomi edustaa monessa suhteessa aitoa suomalaisuutta. Runoilija Johan Ludvig Runeberg (1804–1877) ylisti Saarijärveä. Nykyään siellä toimii mielenkiintoinen Runebergin kotimuseo.

1880-luvulta alkaen maalaustaiteessa oli hallitsevana aiheena idealisoitu suomalainen kansa, joka asuu keskellä alkukantaista, neitseellistä luontoa. Tuon ajan taiteilijat löysivät suurenmoisia koskemattomia maalauspaikkoja Korpilahdelta, Keuruulta ja Viitasaarelta. He kuvasivat töissään suomalaista idylliä: vanhoja rakennuksia, mustia mökkejä, puista tarve-esineistöä, tavallisten ihmisten elämänmuotoa ja aina yhtä lumoavaa luontoa.

”Nuorempia” keskisuomalaisia merkkihenkilöitä

Kerron muutamista kulttuurihenkilöistä, jotka ovat joko syntyneet Keski-Suomessa tai Jyväskylässä tai luoneet täällä omia teoksiaan. Useimmat suomalaiset tuntevat heidän nimensä.

Joonas Heiska (1873–1937) oli kotiseudullaan ensimmäinen tunnustettu taiteilija. Hän maalasi yli 1 000 taulua ja loi oman mielenkiintoisen täplämaalaustekniikan. Hänen kotimuseonsa on avoinna kaikille kiinnostuneille osoitteessa Kramsunkatu 8, Jyväskylä.

Yrjö Saarinen (1899–1958) oli taiteilijana luonnonlahjakkuus, joka ei koskaan ollut opiskellut taideakatemioissa. Hän päätyi ekspressionistiseen tyyliinsä itsenäisesti. Saarinen tunnetaan myös eroottisten naiskuvien tekijänä.

Karl Bengtsillä (1876–1934) oli ruotsalaiset juuret, mutta hän teki tunnetuksi suomalaista kansallista kulttuuria. Viimeiset vuotensa hän asui Kuokkalassa.

Alvar Cawen (1886–1935) syntyi Korpilahdella. Hän on maalannut monia kirkkojen alttaritauluja.

Akseli Gallen-Kallela (1885–1931) on suomalaisen kansallisromantiikan ja realismin kuuluisin edustaja maalaustaiteessa. Aikanaan hän palveli marsalkka Mannerheimin adjutanttina. Gallen-Kallela suunnitteli armeijan univormujen luonnoksia ja kunniamerkkien malleja. Talvella 1905–1906 hän piilotteli omassa ateljeessaan Helsingissä venäläistä kirjailijaa Maksim Gorkia; Gallen-Kallela maalasi tuolloin M. Gorkin muotokuvaa.

Pekka Hannikainen (1854–1924) opetti Jyväskylän seminaarissa musiikkia ja sävelsi noin 300 kuorolaulua. Hän perusti ensimmäisen opiskelijoiden kuoron ja toimitti suomalaista musiikkilehteä.

Minna Canth (1844–1897) kirjoitti monia romaaneita, novelleja ja näytelmiä. Hän oli realismin johtava edustaja kirjallisuudessa ja sanomalehtinainen, ja hän edisti huomattavasti suomenkielistä sivistystä ja puolusti naisten oikeutta saada koulutusta.

Juhani Siljo (1888–1918) oli erittäin lahjakas runoilija ja kirjallisuuskriitikko (hän on kirjoittanut noin kaksisataa artikkelia). Siljo kuoli kansalaissodassa; hän soti valkoisten puolella ja menehtyi saamiinsa haavoihin.

Hänen kirjailijatoverinsa Maiju Lassila (1868–1918) on kuuluisa teoksestaan Tulitikkuja lainaamassa (1910); venäläiset katsojat tuntevat samannimisen elokuvan. Myös hän taisteli ja kuoli kansalaissodassa, hän oli punaisten puolella.

Rudolf Holsti (1881–1945) on mielenkiintoinen persoonallisuus. Hän syntyi Jyväskylässä ja oli koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän loi poliittisen uran ja toimi ulkoministerinä, Eestin suurlähettiläänä, senaattorina ja kansanedustajana. Vuonna 1938 hän joi diplomaattilounaalla ollessaan liikaa ja rohkeni sanoa, että Hitler on hullu koira ja hänet pitäisi ampua. Seuraavana päivänä hänet vapautettiin kaikista tehtävistään ilmiannon perusteella. Pian hän sai sydäninfarktin. Hän kuoli muutaman vuoden kuluttua kaukana synnyinseuduiltaan, Amerikassa.

Otto Wilhelm Kuusinen (1881–1964) syntyi Laukaassa. Hän oli kommunisti ja asui ja työskenteli pitkään Neuvostoliitossa. Kuolemansa jälkeen Kuusiselle osoitettiin suurta kunniaa: hänen tuhkansa haudattiin Kremlin seinässä sijaitsevaan nekropoliin.

Nykyajan nimekkäät

Mainitsematta on vielä kaikkein kuuluisin jyväskyläläinen ja Ihminen isolla kirjaimella, Alvar Aalto (1898–1976). Hän oli arkkitehti, muotoilija ja akateemikko. Voimme ihailla hänen monipuolisia ideoitaan ja lahjakkuuttaan 22 Jyväskylässä sijaitsevassa rakennuksessa. Aallon suunnitel-mien pohjalta on rakennettu museoita, kirjastoja, kirkkoja, oopperatalo, yliopisto, asuinrakennuksia, sairaala jne. Aallon tuotantoa tunnetaan hyvin USA:ssa, Saksassa, Sveitsissä, Eestissä ja monissa muissa maissa.

Tunnetuista, Jyväskylään liittyvistä nykyajan ihmisistä haluan mainita kaikkien rakastaman näyttelijän ja laulajan Ritva Oksasen (synt. 1939). Hänen ensimmäinen roolinsa oli jyväskyläläisessä Huoneteatterissa vuonna 1957; sen jälkeen hän on esittänyt useaan otteeseen Marlene Dietrichiä ja Maria Callasta. Hän esiintyi kansainvälisillä Sopotin festivaaleilla vuonna 1979, ja hänellä on ollut myös omia produktioita, runo- ja proosailtoja ja televisioelokuvarooleja.

Jyväskylästä kotoisin oleva komedianäyttelijä Ritva Valkama (synt. 1932) on näytellyt satoja rooleja teatterissa ja televisiossa.

Meidän ei myöskään pidä unohtaa Torikuningas-patsaan tekijää Veikko Hirvimäkeä (synt. 1941). Hänen tekemänsä patsas muistuttaa kaupunkilaisille: ”Pitäkää pintanne, ystävät!”

Nykyinen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (s. 1947) asuu Jyväskylässä. Myös nelinkertainen rallin maailmanmestari Tommi Mäkinen (synt. 1964) on kotoisin täältäpäin. Jyväskylästä on kotoisin mäkihypyn viisinkertainen olympiavoittaja, joka saavutti myös 15 MM-mitalia, 22 SM-mitalia ja oli nelinkertainen mäkihypyn maailmancupin voittaja. Aivan! Kyseessä on kaiken kansan rakastama Matti Nykänen (synt. 1963).

Sofi Oksanen (synt. 1977) on mielenkiintoinen ja kiistelty persoona kirjallisuudessa ja lehtien sivuilla. Hän edustaa goottien alakulttuuria (gootit ovat 1970-luvulla jälki-punkin mainingeissa syntyneen nuorten alakulttuurin edustajia). Oksanen on vakaumuksellinen ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolustaja. Hän on tuonut julkiseen keskusteluun eestiläisten naisten neuvostoaikana kokemat kohtalot. Sofi Oksanen sai Finlandia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2008 romaanillaan Puhdistus. Sen lisäksi Oksanen sai vuonna 2009 J. Runebergin palkinnon.

Suomen hallituksen ykkösmies, pääministeri Matti Vanhanen on myös täältä kotoisin. Hän syntyi 4. marraskuuta 1955 Jyväskylässä. Koulutukseltaan Vanhanen on valtiotieteiden maisteri.

Jyväskylä kasvaa vuosi vuodelta. Kahdessa sadassa vuodessa Jyväskylän väkiluku on lisääntynyt 189 asukkaasta 130 000 asukkaaseen. Kunnia kaupungin menestyksestä ja maineesta kuuluu sen asukkaille, ja meillä kaikilla on oikeus olla ylpeitä omasta maineikkaasta ”Suomen Ateenastamme”.

Haluan muistuttaa teitä vanhasta, suomalaisia luonnehtivasta sanonnasta: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.” Kuinkahan vanha tämä sanonta onkaan? Sata vuotta...tai ehkä kaksi sataa...?

Artikkelin on toimittanut
Veera Reimann
www.wikipedia.org
www.jyvaskyla.fi/info > Aikamasiina

Siirry ylös