НА ГЛАВНУЮ СТРАНИЦУ

Vapaa-aika

Свободное время

Kansainvälinen leiri Vesalassa

Jyväskylän kaupunkiseurakunta ja Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalvelut järjestivät Vesalan leirikeskuksessa kansainvälisen leirin 28. – 30. huhtikuuta. Leirille osallistui eri kansallisuuksia edustavia perheitä: suomalaisia, afganistanilaisia, venäläisiä, englantilaisia, burundilaisia, zimbabwelaisia ja tansanialaisia. Yhteensä meitä oli 71 ja sen lisäksi leirillä kävi vielä vieraita. Mukana oli paljon lapsia ja nuoria – 38 iloista ja vilkasta ihmistä. Kaikkein nuorin osanottaja oli vasta neljän kuukauden ikäinen. Meidät kaikki oli saattanut yhteen vieraanvarainen Suomi.

Vaikka leiriläisten äidinkielet ja kulttuurit olivat erilaisia, meitä kaikkia yhdisti halu oppia tuntemaan muita ja tutustua toisiin kulttuureihin – tässä meitä auttoi yhteisenä seurustelukielenä toiminut suomen kieli.

Vanhemmat ja lapset lomailivat yhdessä osallistuen erilaisiin tilaisuuksiin. Illalla takan ääressä kuuntelimme afrikkalaista soittoa ja lauluja Mohammed Wais Khan Shirinin ja Nasimin veljesten esittämänä, lauloimme suomalaisia lauluja ja tietenkin tutustuimme toinen toisiimme. Sirpa Peräjärven ja Mirja Kutti Hytösen järjestämät leikit olivat erityisen mielenkiintoisia. Niihin osallistuivat kaikki: äidit, isät, lapset - aivan pienetkin;  eri ikäiset ja eri kansallisuuksia edustavat ihmiset. Meillä oli hauskaa ja aika kului huomaamatta. Mukavien kahden hengen huoneiden - ja tietenkin saunan -  ansiosta loma oli kaikille miellyttävä kokemus.

Aamuisin ja iltaisin kävimme vanhassa puukirkossa, joka seisoo järven rannalla metsän keskellä. Kirkon alttaritauluna on itse luonto! Valtavan ikkunan kautta silmiemme eteen avautui luonto ja sen jatkuva muutos. Me - kukin tavallaan - rukoilimme onnea ja hyvinvointia, lauloimme yhdessä virsiä ja luimme tekstejä raamatusta suomeksi, englanniksi, venäjäksi ja swahilin kielellä.

Aamuisin meillä oli voimistelua ja teimme kävelyretkiä. Sään kanssa oli tuuria: aurinko paistoi kirkkaasti ja taivas oli kauniin sininen. Vaikka metsässä lumi ei ollut vielä sulanut, kaikkialla saattoi tuntea kevään tulon. Kuuntelimmme keväistä linnun laulua ja katselimme aurinkoa kohti kurkottavia lumikelloja. Aikuiset ja lapset nauttivat luonnosta ja vapaudesta. Ohjelmassa oli myös sauvakävelyä. Monet, minä muiden mukana, kokeilivat ensimmäistä kertaa tätä urheilulajia. Sirpa Peräjärvi opetti meitä kävelemään ja pitelemään sauvoja oikealla tavalla – sekin on oma tieteenalansa! Lapset pelasivat jalkapalloa ja sählyä, ajelivat polkupyörillä ja hyppelivät narua.

Varsinkin lauantaina oli paljon ohjelmaa; leiriläiset saivat kokeilla taitojaan monissa lajeissa. Jotkut opettelivat afrikkalaisia tansseja, jotkut tekivät äitienpäiväkortteja, jotkut yrittivät ehtiä kokeilemaan kaikkea... Lapset pitivät erityisesti siitä, että saivat toteuttaa unelmiensa kodin. Kasasta lautoja, kuutioita ja keppejä syntyi liiman ja maalien avulla mielikuvituksellisia rakennuksia. Jotkut muistuttivat Eiffelin tornia ja tulevaisuuden taloja, toiset taloja, joissa olisi mukava asua järven rannalla oman perheen kanssa. Illalla rakensimme näistä taloista oman unelmakaupunkimme, joka sai nimekseen Kotikaupunki.

Loppuhuipentumana oli vapun päivän kunniaksi juodut juhlakahvit ilmapalloineen ja perinteisine vappuherkkuineen. Kun olimme juoneet vappusimat ja syöneet munkkeja, lauloimme kiitoslaulun keittiön työntekijöille, jotka olivat kestinneet meitä näiden päivien aikana monipuolisella ja herkullisella ruoalla.

Palasimme kotiin iloisina ja levänneinä - olimme saaneet paljon uusia ystäviä ja tuttavia. Toivon, että perheeni onnistuu pääsemään samanlaiselle leirille taas seuraavalla kerralla.

Natalia Savela