2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010
2009 | 


№ 3 (35)


№ 2 (34)


№ 1 (33)

№ 1 ( 33 ) 2017

Minusta on tärkeintä ymmärtää, mistä aloitan, mitä kysyn ja mistä saan tietoa

Valentina Savolaisen

Valentina Savolaisen haastattelu




— Esittäydy, ole hyvä.
— Nimeni on Valentina Savolainen. Olen asunut Suomessa 7 ja puoli vuotta. Tulin Venäjältä, Petroskoista ja olen inkeriläinen. Olen opiskellut Suomessa lähihoitajaksi. Ihan ensimmäiseksi kävin tietysti suomen kielen kurssilla. Valmistumiseni jälkeen työllistyin välittömästi Naisteri-yhdistykseen.


— Millainen koulutus sinulla oli Venäjällä?
— Opiskelin Petroskoin yliopiston pedagogisessa tiedekunnassa suomen ja englannin kieltä. Olen käynyt myös erilaisia iltakursseja.


— Kuinka kotoutuminen Suomessa sujui? Oliko sinulla alun perin joku kielitaitotaso?
— Oli, mutta kävin kuitenkin suomen kielen kursseilla. Oli mahdollisuus opiskella kieltä, enkä istunut koskaan kotona. Koskaan ei ole ollut sellaista aikaa, että olisin istunut kotona esimerkiksi puoli vuotta. Olen aina opiskellut jotain.


— Oliko sinulla vaikeuksia kotoutumisessa? Vai sujuiko kaikki helposti?
— Lähdin matkaan asenteella, että alan kaiken nollasta. Tiedostin tilanteeni hyvin ja lähdin matkaan ennen kaikkea tyttäreni vuoksi: tiesin, että minun on vaikea turvata hänen tulevaisuutensa Venäjällä. Omat korkeakouluopintoni olivat keskeneräiset. Lapseni oli tuolloin 2 ja puoli vuotta. Kaikki ongelmat ratkaisimme omin voimin – emme tienneet Naistarin kaltaisesta yhdistyksestä.


— Kerro siitä, kuinka onnistuit saamaan töitä?
— Vuonna 2012 pääsin harjoitteluun Alma-projektiin. Kaksi vuotta myöhemmin kuulin Naisteri-yhdistyksessä avautuvasta paikasta ja laitoin hakemukset. Näin pääsin töihin.


— Eli kävikö näin, että sait työpaikan harjoittelun avulla?
— Kyllä. Ensin olin määräaikaisena eläkkeelle siirtyneen henkilön sijaisena. Haettiin sosiaalialalta valmistunutta, iältään alle 29-vuotiasta. Sovin näköjään hakukriteereihin. Alussa minulla oli vuoden määräaikainen työsopimus. Sen jälkeen sainkin jo vakituisen paikan.


— Voisitko kertoa lyhyesti, mikä on toimenkuvasi Naisterissa? Mitä kuuluu työtehtäviisi?
— Pääasiallisesti luonani käy venäjänkielisiä maahanmuuttajia. Jollei venäjänkielisiä asiakkaita ole, työskentelen kaikkien puoleeni kääntyvien ulkomaalaisten parissa. Luokseni voi tulla vapaasti minkä tahansa asian vuoksi. Pyytää apua esimerkiksi lomakkeiden täyttämisessä tai kysyä Kelaa koskevaa informaatiota. Tai kysyä vaikka, kuinka ohjelma asennetaan tietokoneelle. Asiat voivat olla hyvinkin erilaisia.


— Voitko kertoa Naisterista – mitä yhdistys tekee?
— Tämä yhdistys on perustettu kaikkia naisia varten. Tämä on myös tapaamispaikka, jonne voi tulla vain juttelemaan tai esimerkiksi opiskelemaan suomea. Kaksi kertaa viikossa pidetään kolme eri tasoista suomen kielen kurssia. Silloin tällöin järjestetään käsityö- tai kuvaamataitokursseja. Viime vuonna pidettiin mm. englannin kielen alkeiskurssi. Lisäksi tarjoamme neuvontapalveluita eri asioissa.


— Milloin Naisteriin voi tulla?
— Joka päivä 9–15 välisenä aikana. Joskus on myös iltatapahtumia, sopimuksen mukaan yhdessä muiden organisaatioiden kanssa.


— Täytyykö ilta-ajan tapaamisesta sopia erikseen?
— Ei, voi vain tulla.


— Monet tuntevat sinut työskentelystäsi MAINIO-neuvonnassa. Kerro siitä.
— Kyllä. Yhdistys tarjoaa resursseja Mainio-neuvonnalle. Mainio on venäjänkielisten maahanmuuttajien neuvontapalvelua.


— Kerro tarkemmin Mainio-neuvonnan työskentelystä maahanmuuttajille. Voi olla, etteivät kaikki tunne sitä.
— Mainiossa työskennellään monella kielellä, mm. venäjäksi.


— Ovatko Mainio-neuvonnassa käyvät asiakkaat jonkun tietyn ikäisiä?
— Ei, asiakkaat ovat eri-ikäisiä. Neuvonta sijaitsee keskellä kaupunkia, siksi siellä on helppo asioida. Hervannan asukkaat tulevat useimmin Naisterin neuvontaan.


— Kerro, minkälaisia kysymyksiä asiakkailla herää?
— Erityisen paljon tulee Kelan sosiaalitukiin liittyviä kysymyksiä. Autamme myös erilaisten hakemusten tekemisessä. Poliisista siirrettiin useita asioita Maahanmuuttoviraston hoidettavaksi, mikä myös aiheutti monia kysymyksiä ja ongelmia.


— Kuinka autat täyttämään hakemuksia?
— Useimmiten – jos asiakas pärjää – avaan tietokoneelta lomakkeen ja näytän, mitä pitää tehdä. Yritän auttaa asiakasta suoriutumaan itse. On sellaisia perheitä, jotka ovat saapuneet vuosi sitten ja suoriutuvat jo itse asioistaan. Alkuvaiheessa selitän heillä hakemusten täyttämisen periaatteet – mitä, minne, miksi – ja lopun he tekevät itse. He pistäytyvät kysymässä vain joskus jotain yksityiskohtaa.


— Entä käykö sellaisia, jotka ovat asuneet jo kauan Suomessa?
— Kyllä käy. Mutta pääsääntöisesti vain, kun kysymykset ovat epätavallisia.


— Kerro, mitkä ovat tavallisimpia kysymyksiä?
— Lomakkeiden täyttämiseen liittyvät. Asiat, jotka koskevat asumistukea, työttömyysturvaa, eläkkeitä ja terveydenhoitoa tai erikoisterminologian ymmärtämisen vaikeutta. Varataan tulkkia lääkäriin tai muuta asiantuntijaa varten. Soitamme puheluita asiakkaan puolesta ja varaamme aikoja eri organisaatioihin. Kaikenlaista. Pankin tunnuslukukorttien ansiosta voimme tehdä paljon internetissä. Opastan, kuinka asiakirjaan voi tallentaa dokumentin liitteenä. Se on kätevämpää, ei tarvitse tulostaa asiakirjoja. Esimerkiksi Kela käsittelee hakemukset nopeammin, kun ne ovat sähköisessä muodossa eivätkä kuitit häviä. Toimin usein tulkkina puheluissa tai eri laitoskäynneillä.


— Mistä itse saat tietoa?
— Työkokemusta on kertynyt jo paljon. Haen informaatiota netistä. Minulla on hyvä muisti – mieleen painaminen tapahtuu nopeasti. Ajan kuluessa tietopankkiini on kertynyt kaikenlaista pikkuasiaa. Tarvittaessa soitan ja tarkistan, esimerkiksi Kelalle.


— Järjestääkö Mainio koulutusta?
— Kyllä, järjestämme myös koulutusta. Pyydämme sosiaalityöntekijöitä, Kelan virkailijoita tai poliisilaitokselta jonkun kertomaan muutoksista omalla toimialallaan. Tällä hetkellä Kelan virkailijat ovat todella työllistettyjä ja päätöksissä on virheitä. Minun on joskus lähetettävä päätöksiä koskevia muutospyyntöjä.


— Voiko sinulle soittaa tai lähettää sähköpostia?
— Jos kysymys on yleisluontoisesta asiasta ja johon ei tarvita henkilökoodia, pystyn neuvomaan puhelimessa. Mutta jos on kysymys yksityisluontoisesta asiasta, vaaditaan henkilökohtainen läsnäolo. Tässä tapauksessa asiakkaalta pyydetään suostumus vastaaviin kysymyksiin.


— Pidätkö työstäsi? Rasittaako se?
— Jos päivässä on useita neuvontatilanteita, se on raskasta ja väsyn. Mutta pidän työstäni paljon, minusta on mukava auttaa ihmisiä.


— Onko joskus niin, ettet tiedä, miten vastata?
— Minusta on tärkeintä ymmärtää, mistä aloitan, mitä kysyn ja mistä voin saada tietoa. Monet kysymykset ratkaisen soittamalla palveluihin, jotka ovat tekemisissä kyseisen asian kanssa.


— Mistä valtioista tulevat venäjänkieliset kääntyvät puoleesi?
— Pääasiassa Venäjältä, Ukrainasta, Virosta, Latviasta ja Bulgariasta. Joukossa on myös idän valtioita, esimerkiksi venäjänkielisiä Afganistanista.


— Jääkö sinulla aikaa omille harrastuksille – asioiden valmisteluun kuluu varmaan paljon aikaa?
— Muutamilla työntekijöillä, joille soitetaan läpi vuorokauden, on negatiivisia kokemuksia siitä, ettei vapaata aikaa jää ollenkaan. Minä keskityn työaikaan. Jos asiakkaita on vähän, käytän jäljelle jäävän työajan tutkimalla joitakin asioita internetissä. Yleensä pyydän, että minulle soitettaisiin illalla vain hätätapauksissa tai jätettäisiin viesti vastaajaan. Työn ohessa opiskelen lisäksi TAKK:ssa kirjanpitokurssilla. Harrastan, seuraan uutisia. Minulla on vapaa-aikaa. Pidän myös lukemisesta ja katson mielenkiintoisia elokuvia.


— Mitä neuvoisit - mihin maahanmuuttajien kannattaa kiinnittää huomiota kotoutumisen edistämiseksi Suomessa?
— Voi lukea uutissivuja – sellaisia kuin Infopankki. Siellä on paljon hyödyllistä tietoa venäjäksi. Mutta pääasia on osata suomen kieltä.


— Monella venäjänkielisellä on nähdäkseni ongelmia suomen kielen kanssa – jopa työssäkäyvillä.
— Kyllä. Mielestäni se johtuu opetusmetodista, jota käytetään Venäjällä koulussa. Se ei kiinnitä riittävästi huomiota kanssakäymiseen ja itseilmaisuun. Monilla muista maista tulevilla maahanmuuttajilla ei ole sitä ongelmaa – ei ole puhumisen pelkoa. Vaikka virheellisestikin, sanat perusmuotoon jättäen – he puhuvat kuitenkin. Puhumisen pelko on yksi komplekseista - se on este, joka on ylitettävä.


— Mitä haluaisit toivottaa lukijoillemme?
— Jokaisen on ymmärrettävä, että saapuessaan uuteen maahan elämä on aloitettava käytännössä nollasta. Kotoutumisessa eivät auta korkea asema, koulutus, aikaisemmat ansiot eivätkä suhteet. On välttämätöntä oppia kieli ja olla aktiivinen. Menkää kursseille, harjoitteluun ja työhön vaikka se olisi koulutustasoanne alempana. Minulla ei ollut mitään kuvitelmia, aloitin kaiken nollasta. Toivon kaikkien uudessa elämässä löytävän itsensä uudestaan.


Teksti ja kuvat: Margarita Niemi
Suomennos: Tarja Svensk

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика