2014 |  2013 |  2012 |  2011
2010 |  2009 |  2008 |  2007


№ 9-10 (71-72)


№ 8 (70)


№ 7 (69)


№ 5-6 (67-68)


№ 4 (66)


№ 3 (65)


№ 2 (64)


№ 1 (63)

№ 1 (63) 2011

Psykologin palsta
Trauman jälkeinen oireilu eri ikäisillä lapsilla

Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys ja/tai fyysinen koskemattomuus ovat uhattuina. Hyvin monenlaiset tapahtumat, jotka voivat olla itse koettuja tai joiden todistajaksi on joutunut, voivat aiheuttaa psyykkistä traumatisoitumista. Lapsilla myös järkyttävistä asioista kuuleminen voi aiheuttaa traumatisoitumista herkemmin kuin aikuisilla. Traumaattisen tilanteen jälkeen voi ilmetä erilaisia stressioireita. Tämä on normaalia ja useimmiten oireet lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla lapsista tai aikuisista stressioireet eivät kuitenkaan helpotu, jolloin voidaan puhua traumanjälkeisestä stressihäiriöstä (post-traumaattinen stressihäiriö, PTSD). Kyseessä on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman kokemisen seurauksena.

Lasten traumanjälkeiset oireet ovat riippuvaisia mm. lapsen iästä ja kehitystasosta. Mitä vakavamman trauman lapsi on kohdannut ja mitä lähempänä traumatapahtuma fyysisesti on lasta, tämän lähiympäristöä ja lapselle tärkeitä ihmisiä, sitä voimakkaampia traumaoireet yleensä ovat. Vanhemman reaktio tilanteeseen vaikuttaa myös lapseen voimakkaasti. Perheen antama tuki ja vanhemman hyvä selviytyminen traumatilanteessa ja sen jälkeen suojaavat lasta PTSD:n kehittymiseltä. Erityisesti ihmisen aiheuttama traumat, kuten fyysinen väkivalta, johtaa PTSD:n kehittymiseen suuremmalla todennäköisyydellä kuin muuntyyppinen trauma. Lisäksi aiemmat traumakokemukset elämässä lisäävät PTSD:n kehittymisen riskiä. Tyttöjen on arvioitu saavan traumaperäisiä oireita herkemmin kuin poikien.

Traumaperäinen oireilu ilmenee eri ikäisillä lapsilla ja nuorilla eri tavoin. Pienillä lapsilla traumanjälkeinen stressi ilmenee sanallisen kuvaamisen vaikeudesta johtuen mm. yleistyneinä pelkoina, kuten eroahdistuksena, voimakkaana vierastamisena tai unihäiriöinä. Lapsi voi myös pakonomaisesti toistella symboleja tai sanoja tai alkaa vältellä joitakin tilanteita, joiden ei välttämättä tarvitse olla tekemisissä traumakokemuksen kanssa. Lapsen leikki voi olla pakonomaisesti traumatapahtumaan liittyviä asioita toistavaa. Lapsi voi myös taantua kehityksessään. Esimerkiksi kuivaksi oppinut voi taantua takaisin vaippoihin.

Ala-asteikäisillä lapsilla ilmenee usein traumatapahtumaan liittyvää aikajärjestyksen ja eri tapahtumien sekoittumista lapsen muistellessa tilannetta. Lapsi saattaa myös tyypillisesti luoda mielessään erilaisia enneuskomuksia. Lapsi saattaa uskoa, että olemalla tarpeeksi varuillaan ja ennakoimalla näitä merkkejä hän pystyy ennustamaan ja välttämään tulevan trauman. Myös kouluikäisillä ilmenee traumaperäistä leikkiä tai muuta traumaan liittyvää toistamista piirtämällä, puhumalla tai kirjoittamalla. Normaalista leikistä poiketen toistava, traumaperäinen leikki ei pura lapsen ahdistusta, vaan pikemminkin kohottaa lapsen stressitasoa entisestään. Traumanjälkeinen stressi voi tuottaa myös yleistä aggressiivisuutta, impulsiivisuutta ja ylivilkkautta.

Nuorten trauman jälkeinen oireilu muistuttaa monin tavoin aikuisten oireilua. Nuori voi toistaa traumaa esimerkiksi piirtämällä, kirjoittamalla tai käyttäytymällä muulla tavoin traumaan viittaavasti (esim. kantamalla veistä mukana väkivaltaisuuksien jälkeen). Nuori voi myös käyttäytyä hyvin impulsiivisesti tai aggressiivisesti. Keskittymisvaikeudet, ongelmat ystävyyssuhteissa ja negatiivinen tulevaisuudenkuva ovat myös tyypillisiä oireita. Murrosiässä traumaperäinen oireilu voi ilmetä myös epäsosiaalisena käytöksenä, päihde- ja huumeongelmina ja persoonallisuuden muutoksina.

Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten on todettu kärsivän tavallista enemmän traumaperäisistä häiriöistä. Esimerkiksi monet pakolaislapset altistuvat elämässään monille traumatisoiville stressitekijöille yhtä aikaa. Näitä ovat luopuminen tutuista ja turvallisista paikoista ja ihmisistä, mahdollisesti koetut vaaralliset ja väkivaltaiset tilanteet ja vanhempien monet vaikeudet uudessa elinympäristössä. Traumatisoiva stressi vähentää lapsen kykyä selviytyä normaaliin kehitykseen kuuluvista kehitystehtävistä onnistuneesti.

Sirkku Suikkanen
psykologi

Siirry ylös