НА ГЛАВНУЮ СТРАНИЦУ

Juhlia

Праздники

Juhannus - keskikesän suuri juhla

Keskikesän suuren juhlan, juhannuksen,  aikoihin päivä on pisimmillään ja kesä kauneimmillaan. Vanha suomalainen keskikesän juhla sijoitettiin Johannes Kastajan päiväksi 24.6.  Juhannus on sekoitus kristinuskon ja kansanuskon perinteitä. Monet pakanalliset tavat siirtyivät katolisen kirkon myötä kirkollisiksi.

Viime vuosisadalla juhannuskokkojen polttamisesta muodostui yleinen tapa koko maassa. Aikaisemmin kokon polttaminen on ollut erityisesti itä- ja pohjoissuomalainen tapa. Tapa liittynee yleiseurooppalaiseen tapaan polttaa tulia juhlan yhtey-dessä. Juhannusyö on ollut myös lemmentaikojen yö. Esimerkiksi tyynyn alle saatettiin nukkumaan mentäessä laittaa nelilehtinen apila tai yhdeksällä heinällä sidottu kukkaseppele tai virsikirja, jotta yöllä olisi unissaan nähnyt sen oikean.

Yleistä koko Suomessa on ollut koivujen pystyttäminen juhannuksena ulko-ovien kahden puolen. Yleensäkin juhannukseen liittyvillä tavoilla koristella piha ja tupa lehdillä, oksilla, koivuilla ja  kuusilla on korostettu suuren juhlan tuntua, mutta sillä on ollut myös maaginen, kansanuskomuksiin liittyvä käytännöllinen tarkoituksensa. On tahdottu varmistaa lehmien maidontuotanto. Koristeina olevat oksat ja lehdet omaavat vanhan uskomuksen mukaan poikkeuksellisen paljon hedelmällistä ja positiivista voimaa.

Juhannuksena kaupungit hiljenevät. Perinteisesti ihmiset ovat lähteneet kesämökeilleen tai maaseudulle kylpemään juhannussaunassa tuoreella vastalla ja viettämään päivää perheen ja suvun piirissä. Myös juhannushäistä on tullut nykyään suosittuja. Ehkä halutaan varmistaa tuleva onni viettämällä häitä keskikesän taianomaisessa ”yöttömän yön” tunnelmassa. 

Tuula Vuolio-Vallenius