• FinRusMedia
• |
• Infopaketti
• |
• RuFi
• |
• Euroopan parlamentti selkokielellä
• |
• Keski-Suomi
• |
• MaMu-Media
• Projektimme:

№ 3 ( 31 ) 2017

Perheen, rakkauden ja uskollisuuden päivä

8. heinäkuuta pidettiin Helsingissä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa juhlatapahtuma, joka oli omistettu Perheen, rakkauden ja uskollisuuden valtakunnalliselle juhlapäivälle. Juhlaa vietetään joka vuosi 8. heinäkuuta pyhien Pietarin ja Fevronian muistopäivänä. Heidän perhe-elämäänsä pidetään aviollisen rakkauden ja uskollisuuden mallina.

Perheessä, jossa vallitsee rakkaus, ei ole suruja (kansanviisaus)

Pietari ja Fevronia elivät Vladimirin alueen Muroman kaupungissa 1100–1200-luvuilla. Heidän romanttisen rakkautensa ja esimerkillisyytensä tarina alkoi todellisesta ihmeestä, josta kertoo ikivanha venäläinen legenda, ”Kertomuksia Pietari ja Fevronia Muromalaisista”. Ruhtinas Pietari sairasti spitaalitautia noustessaan Muroman valtaistuimelle. Hänen vaikeaan sairauteensa ei tepsinyt mikään hoito. Kerran unessa ruhtinas näki näyn, jonka mukaan hänet voisi pelastaa vain neitokainen nimeltään Fevronia, värjärin tytär Rjazanin maan Laskovon kylästä. Neito paransi ruhtinas Pietarin ja palkaksi ruhtinas otti hänet vaimokseen. Ruhtinas huomasi pian, kuinka ahkera, kätevä, hellä, hyvä ja myötätuntoinen neito oli: hän rakastui aidosti Fevroniaan eikä voinut enää ymmärtää, kuinka oli voinut elää ilman tätä aiemmin. Avioparin perhe-elämä, jota leimasi keskinäinen kiintymys, luottamus ja harmonia, muodostui todellisen uskollisuuden symboliksi.

Legendan mukaan he kuolivat samana päivänä – 25. kesäkuuta (uuden ajanlaskun mukaan 8.heinäkuuta) v 1228. Heidän ruumiinsa, jotka haudattiin eri paikkoihin, löytyivät ihmeellisesti myöhemmin samasta haudasta. Sitä pidettiin ihmeenä. Pietari ja Fevronia on kanonisoitu vuoden 1547 ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksessa. Heidän pyhäinjäännöksensä ovat Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Muroman Pyhän Kolminaisuuden luostarissa.

Tämä juhla on hyvin vanha,
ollut pitkän aikaa unohduksiin vaipuneena.
Uusi vuosituhat löysi sen uudestaan.

Muromin kaupungin ja hallintoalueen nuoriso teki vuonna 2002 aloitteen juhlapäivän vanhan historiallisen perinteen elvyttämiseksi ja juhlimiseksi vuosittain Pietarin ja Fevronian muistopäivänä – ei pelkästään näiden pyhimysten synnyinseudulla, vaan Venäjän kaikissa kolkissa. Juhlaperinteen elvyttämiskomiteaa johti Svetlana Medvedeva – sosiaalisten kulttuurialoitteiden säätiön presidentti. Hänen johdollaan laadittiin ja vahvistettiin juhlapäivän vieton muoto.

Jos perheessä vallitsee sopu, ei aarrettakaan kaivata (kansanviisaus)

Perheen, rakkauden ja uskollisuuden valtakunnalliselle päivälle omistetun tapahtuman 8. heinäkuuta Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa aloitti Margarita ja Sulo Niemien luoman ”Kertomuksia ja satuja” -teoksen esittely. ”Miksi?” – kysytte.

Eikö juuri tällaisena päivänä kannata muistaa, että vain yhdessä, hyvässä yhteisymmärryksessä ja pariskunnan keskinäisen kannustuksen avulla voidaan päästä sellaisiin tuloksiin kuin Niemen perheessä?

Kun asia koskee Venäläisen klubin toimintaa Tampereella, pariskunta tekee työtä laajalla venäläisellä sydämellä… Jos taas kyseessä on kirjan luominen, niin otetaan suomalaiset sadut, joiden kääntämiseen Sulo Niemen kuluttama aika ei ole edes mitattavissa… Kirjasta henkii rakkaus työhön, kotiseutuun ja tietysti myös niihin maanmiesten perheisiin, jotka käyvät Tampereen Venäläisellä klubilla.

Esittelytilaisuuteen osallistui täysi sali luovan pariskunnan ystäviä, kollegoita, kirjallisuuden harrastajia ja teoksiaan vielä prosessoivia henkilöitä, jotka osallistuessaan tapahtumaan ehkä haaveilivat jo tulevasta tapahtumasta – oman teoksensa esittelytilaisuudesta, istuen salissa, huokaisten ja keräten voimia.

Mieleenpainuva oli mm. se hetki, jolloin Margaritan ja Sulon yhteisen teoksen esittelytapahtumaan saapuivat varta vasten tukeansa ilmaistakseen Tampereelta Helsinkiin pariskunnan ystävät ja kollegat Mariam Men (mezzosopraano) ja Hanna-Riikka Rissa (piano). He esittivät lauluja ja sovituksia romansseista venäjäksi, suomeksi ja hepreaksi.

Kun koko perhe on yhdessä, on sielukin sille kuuluvalla paikallaan (kansanviisaus)

Juhlapäivän merkittävin tapahtuma oli ”Rakkaudesta ja uskollisuudesta” -mitalien luovutus. Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus oli tällä kertaa kutsunut palkintojenjakotilaisuuteen 7 avioparia eri puolelta Suomea: Tampereelta, Jyväskylästä, Vantaalta ja Helsingistä.

Rakkauden ja uskollisuuden mitalit v.2017 jaettiin seuraaville pariskunnille:

• Boris ja Galina Shljaev, Helsinki
• Oiva ja Lilja Kotanainen, Helsinki
• Robert ja Antonina Jokelainen, Jyväskylä
• Juri ja Ljudmila Titov, Helsinki
• Anatoli ja Natalja Shuvalov, Tampere
• Andrei ja Marina Kajava, Helsinki
• Valeri ja Tatjana Doultsev, Jyväskylä

Pariskunnilla ei vain ollut mahdollisuus tarjota esimerkki onnellisista ja lujista perhesuhteista: tilaisuus antoi myös oivan mahdollisuuden muistella avioparin elämän onnellisinta hetkeä – hääpäivää – ja jakaa muistoja juhlaan kutsuttujen sukulaisten ja perheystävien kanssa.

Andrei ja Marina Kajava (35 vuotta yhdessä) muistelevat: ”Häämme olivat 11. kesäkuuta 1982. Omenapuut kukkivat ja oli loputon lumisade. Siitä lähtien on perhepiirimme lempilauluna ollut Plamja -yhtyeen kappale ”Lumi leijailee ja tuiskuaa”.

Lilija ja Oiva Kotanainen (55 vuotta yhdessä): ”Kun saavuimme siviilirekisterivirastoon, meille ilmoitettiin, että virkailijat olivat tehneet virheen, eikä meidän paria ole tämän päivän vihkilistalla.” Mutta ei hätää… Nuoret hyppäsivät aikailematta moottoripyörän selkään ja ajoivat kyläneuvoston konttoriin, jossa heidät julistettiin virallisesti aviopuolisoiksi.

Ljudmila ja Juri Titov (48 vuotta yhdessä): ”Kun rekisterivirastossa sanottiin, että ”nuoret saavat nyt onnitella toisiaan avioliiton johdosta”, nuori, vastaleivottu aviomies Juri puristi lujasti morsiamensa kättä”.

Juhlapäivänä kuultiin monta iloista ja sydäntä koskettavaa tarinaa sekä nähtiin paljon iloisesti hymyileviä ihmisiä. Perinteisesti yhdetkään häät Venäjällä eivät suju ilman nuorten ensimmäistä yhteistä tanssia. Juhlaan kutsutut pariskunnat saivat mahdollisuuden muistella ensimmäistä yhteistä tanssiaan 35:n, 48:n ja jopa 55:n vuoden takaa.

Hyväksi lopuksi – jotta tilanne vastaisi 100 prosenttisesti häiden viettoa Venäjällä – tilaisuuden järjestäjillä oli vielä yksi yllätys: ”Sitten ei vastaväitteitä – vaadimme uutta suukkoa!”. Salissa räjähtivät suosionosoitukset – ja pariskunnat aivan yhtä hämillään kuin ensimmäisellä kerralla suutelivat hellästi toisiaan innostuneiden katselijoiden huutaessa: ”Gorko! (Kitkerää!)”

Palkintojen jakamisseremonian ja yhteisen valokuvan ottamisen jälkeen kaikki pariskunnat perheenjäsentensä, ystäviensä ja kutsuvieraidensa kanssa jatkoivat merkkipäivän juhlimista tarjoilun merkeissä. Pidettiin monta maljapuhetta uskollisten perheiden kunniaksi. Kulttuuriohjelmassa esiintyivät nuori laulaja Maria Tepljashina (”Pelikan” Lasten ja nuorten yhdistyksestä) ja Tampereen ammattitaiteilijat esittivät klassista oopperaa.

Juhlaseremoniassa jaettiin myös kunniakirjat sellaisille monilapsisille perheille, jotka olivat saapuneet tilaisuuteen kaikki lapset mukanaan. Lasten määrä näissä perheissä vaihteli kolmesta seitsemään.

Oi päivänkakkarat! Niittykukkaset!
Kultavalkoinen hulluruoho…
Olette kuin sielut pyhät,
kuin sydämen parantavaa balsamia.
(tuntematon tekijä)

Perheen päivän symbolina on päivänkakkara, niittykukka. Päivänkakkara valittiin siksi, että juuri tähän vuodenaikaan tuo villikukka on kaikkein suosituin: sitä on pidetty kauan puhtauden ja rakkauden sekä uskollisuuden unelmien vertauskuvana. Päivänkakkaraa voidaan pitää oikeutetusti myös Venäjän symbolina

Kaikki eri tapahtumat Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa pidettiin sinä päivänä päivänkakkara -tyylisenä ja kullatussa valkeassa värissä. Juhlan kunniaksi järjestäjille syntyi vielä ajatus ”päivänkakkara- valokuvaussessiosta”, johon ottivat osaa kaikki Venäjän tiede-ja kulttuurikeskukseen sinä päivänä saapuneet vieraat. Kukan värit olivat myös taustaväreinä halukkaiden kuvauttaessa itseään ja perheettään. Päivänkakkara assosioi jotain sielua ja sydäntä parantavaa ja rauhoittavaa: perinteisesti venäläistä, herkkää ja ylevää.

Kiitämme tilaisuuden ja tapahtuman suunnitteluun, sen unohtumattomaan päivänkakkara-tyyliseen toteuttamiseen ja onnistumiseen merkittävästi vaikuttaneita tahoja: ”Feniks” (Jyväskylä), ”Kulttuurisilta” (Helsinki), ”Venäläinen klubi” (Tampere), ”Lokki” (Helsinki), ”Inkerikeskus” (Helsinki), ”Portti” (Vantaa) ja ”Mosaiikki” (Jyväskylä). Kiitos myös ”Rakkaudesta ja uskollisuudesta” palkituille perheille! He ovat omalla esimerkillään osoittaneet, ettei elämässä mikään ole tärkeämpää kuin perhe.

Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus onnittelee maanmiestemme perheitä Perheen, rakkauden ja uskollisuuden valtakunnallisen päivän johdosta!

Sanat ”perhe, rakkaus ja uskollisuus”
kantavat niin paljon
Siellä, missä perhe, on aina hellyys
Siellä missä Rakkaus, on aina joku joka odottaa.

Varjelkaa perheitänne!

Teksti ja kuvat: Anne Mantere
Käännös: Tarja Svensk

Siirry ylös