2017 |  2016 |  2015 |  2014
2013 |  2012 |  2011 |  2010


№ 4 (16)


№ 3 (15)


№ 2 (14)


№ 1 (13)

№ 2 ( 14 ) 2013



Runonlaulaja Larin Paraske


Kuva: Natalia Savela

Tuulet toivat runovirret,
ahavaiset antelivat
meren tyrskyt työntelivät
meren aaltoset ajoivat.

Larin Paraske (1833–1904) oli tunnettu naispuolinen runonlaulaja, jolta kerättiin enemmän ”kirjoittamatonta kirjallisuutta” kuin keneltäkään muulta. Ne runot muodostivat pohjan Suomen kansallisromantiikan aikaisten taiteilijoiden monille töille ja koko suomalaisen kansanperinteen kokoamiselle.

Syntyjään inkeriläinen Larin Paraske (alun perin Paraskeva Nikitina) oli suomalaisen kansanrunouden keskeinen hahmo. Hänen mittava runoaineistonsa kuuluu karjalaisen kulttuurin korvaamattoman arvokkaisiin lähteisiin. Häneltä muistiinmerkittiin 1 343 runoa, joissa oli noin 32 000 karjalaista runonsäiettä, sekä 1 750 sananlaskua, 336 arvoitusta ja monia itkuvirsiä.

Paraskeen valtavan runolaulukokoelman varsinaisen kokoamisen aloitti pastori Adolf Neovius 1880-luvun lopulla. Vuonna 1891 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa Helsingissä Larin Paraske oli sensaatio. Häntä kuulemassa olivat eturivin taiteilijamme Jean Sibeliuksen johdolla. Vuonna 1893 Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt maalasivat hänestä muotokuvia.

Alpo Sailo teki Larin Paraske -veistoksen 1936 tuolloin suunnitteilla olleeseen Kalevala-taloon, joka kuitenkin jäi toteutumatta. Larin Parasken muistopatsas pystytettiin Hakasalmen puistoon, Mannerheimintien varteen ja Kansallismuseon läheisyyteen 1949. Jalustassa on teksti: "Suomalaiselle talonpoikaisnaiselle kansanrunon ja kansatietouden taitajalle ja tallettajalle." Kuvanveistäjä Sailo käytti realistisen pronssipatsaan mallina mm. Albert Edelfeltin tekemiä muotokuvamaalauksia Larin Paraskesta. Veistos on harvinainen naisen näköispatsas, ainoa laatuaan Helsingissä.

Larin Parasken elämä oli rankka. Isä Mikiitta ja äiti Tatjaana olivat Kuussovan hovin orjia. 20-vuotiaana Larin Paraske meni naimisiin Suomen puolelle itseään 20 vuotta vanhemman Gavril Stepanovin kanssa. Miestä kutsuttiin Larilan Kaurilaksi – tästä juonsi Larin Parasken oma nimi. Parasken elämä mullistui kun pastori Neovius laulatti häntä kerätessään talteen kansanrunoutta. Neovius huomasi heti Parasken poikkeuksellisen lahjakkuuden. Myöhemmin Paraske asui pidemmän aikaa Neoviuksen luona Porvoossa. Parasken elämää varjostivat jatkuvat rahahuolet ja mökkipahan joutuminen pakkohuutokauppaan. Viime vuosina Parasken elämä oli jollakin tavalla turvattu Suomalaisen kirjallisuuden seuran myöntämän eläkkeen turvin. Suurin runonlaulaja kuoli tammikuussa 1904.

Teksti ja venäjännös: Irina Senkina
Lähde: www.taidemuseo.fi/
www.inkeri.com/Kulttuuripersoonat.html
fi.wikipedia.org/wiki/Larin_Paraske

Siirry ylös


 

Яндекс.Метрика